Pöytätreeniä näyttelyitä silmällä pitäen

Näyttelyissä, pöydällä ollessaan kanin pitäisi esiintyä niin, että se istuisi. Yleensä pienet rodut istuvat hyvinkin ryhdikkäästi, mutta isommille roduille sallitaan hieman matalampikin esiintyminen, kunhan etuosa ja pää olisivat kohollaan, eikä littanana pitkin pöytää. Tätä täytyy luonnollisesti treenata vähän. Mitä rennompi ja tottuneempi kani on pöydällä oloon, sen vapaammin se siellä haluaa istua. Kanillehan tilanne on näyttelyissä on aina erilainen ja jännittävä. On vieras käsittelijä, vieraalta haiseva näyttelyalusta pöydällä ja vielä yleinen hälinä, kun yleisöä on paikalla. Näihin ei oikein pysty kotioloissa paljoakaan vaikuttamaan, mutta se mihin pystyy on itse kanin käsittelyyn ja pöydällä oloon totuttaminen. Täytyy tehdä pöytätreenit sellaiseksi, että kani kokee siellä viihtyvänsä. Pelletit tai porkkanapala palkkiona auttaa kummasti :)

Rotu: NZR. Erittäin hyvä esiintyminen

Evianilla huono esiintyminen

Dexter treenaamassa esiintymistä pöydällä.

Usein tuomarit asettelevat kania parempaan asentoon.

Kaninäyttelyssä

Kaniininkasvattajat ry:n näyttely Lujalan Seuratalolla, Liedossa oli mukava kokemus. Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 130 kania. Päivän arvostelu alkoikin klo 9.30 ja kesti klo 17.00 saakka. Olin ilmoittanut sinne neljä omaa kasvattia, kalifornialaisen Cecilian ja suurisoopelit Dexter, Duffy ja Evian. Kaikki osallistuivat vielä nuorten kanien luokkaan (B).

Kanit olivat omissa boxeissaan.

Kaikki saivat hyvä arvostelun ja Cecilia ja Duffy olivat rotunsa parhaita 94 pisteellä. Tosin meidän luokassa ei ollut paljon kilpailua :) Vaikka olisi vain yksi rotunsa edustaja niin sen kanin pitää kuitenkin saada vähintään 90pist, saadakseen ROPin. Omat kasvatit eivät silti yltäneet palkintosijoille, vaan voittaneet kanit olivat kyllä todella kauniita rotunsa edustajia. Kaikilla palkintosijoille yltäneillä kaneilla oli 95 pistettä arvostelussa (100 on maksimi). Dexter sai 92,5 pistettä ja Evian 91,5 pistettä.

BIS1  Eloisan Quun-Lilja, Rex musta venäläinen, 95pist.

Cecilia arvosteltavana

Cecilia, ROP 94 pistettä

Sininen suurisoopeli vuorossa ja tuomari tarkastamassa rotumääritelmän ennen arvostelua.

IIK, Dexteriä jännittää hampaiden tarkastus.

Dexter, 92,5 pistettä.

Duffy

Duffy: Hei, kato ny tuomari! Mä osaan esiintyy! Okei, takajalka jäi vinksottamaan, mutta muuten hyvä, eikö?

Duffyn ilme: Plääh, mut on raahattu missikisoihin. Olin mä kyl kaunein omassa rodussani.

Rotu: Rex Väri: gebardi

Rentoa selällä olemista

Edelleen sama rento kaveri :)

Kanilan kuulumisia

Perjantaina lähti viimeiset myytävät kanit uusiin koteihin, joten nyt jäi talven yli vain neljä urosta ja 8 naarasta. Keväällä taas kanimäärä kasvaa kun astutuskausi alkaa.

Kanilan siivouspäivänä tuli sitten vähän paikkoja järjesteltyä uuteen uskoon, niin että sain ison juoksuaitauksen kaneille, jotka asustelevat neliön kokoisissa häkeissään. Pääsevät sitten vuoropäivinä jaloittelemaan oikein kunnolla. Muutaman kanin koppi vaihtui siivouksen yhteydessä. Olin toivonut että saisin pari nuorta naarasta  (Cecilia ja Duffy) yhteen nyt kun toiselta lähti kaverit maailmalle, mutta ei siitä mitään tullut. Puolisen tuntia olivat ihan ok, haistelivat toisiaan tuttavallisesti, mutta sitten alkoi toinen jahdata toista sen verran hampaat irvessä, että en uskaltanut jättää yhteen tappeluvaaran vuoksi. Saavat sitten mokomat asustella yksin. Tähän isompaan lattiatasolla olevaan kulma-aitaukseen muutti sitten suurisoopeli uros Kungrad ja kalifornialainen Cecilia pääsi muuttamaan neliön kokoiseen yksiöön, josta sitä on helpompi ottaa palluteltavaksi.

Kanilaan olen tuonut myös koirien trimmipöydän jolla treenaataan nyt pöydällä olemista näyttelyitä silmällä pitäen. Kanini ovatkin olleet aivan liian vähän käsittelyllä ja se kostautuu nyt. Toivottavasti saan vielä nuorisoa päivittäisellä käsittelyllä hieman kesymmiksi. Sylissä ja pöydällä ovat ihan ok, mutta se nostovaihe on kriittinen. Siinä saattavat alkaa rimpuilemaan kovastikin. Kädet on aika naarmuilla, joten tänään isäntä oli apuna niin saatiin kynnet leikattua nuorisolta. Isäntä piti kania sylissä ja mä sain helposti kynnet leikattua. Yksin en olisi onnistunutkaan. Mitä tästä opin? Seuraavat poikaset saavat huomattavasti enemmän käsittelyä ja palluttelua, että onnistuu se kynsien leikkuukin yksin.

Kaniininkasvattajat ry:n järjestämä Liedon 28.11 näyttely on nyt sitten ensimmäinen mihin mun omat kanit osallistuvat. SKY:n järjestämään Salon näyttelyyn mun piti ilmoittaa kanejani, mutta viimeinen ilmopäivä pääsi yllättämään ja olinkin sitten paikan päällä vaan tutustumassa näyttelyn toimintaan, ilman kanejani. Siellä tapasinkin samanhenkisiä ihmisiä ja näin ihania rex-kaneja :)

Kuljetuslaatikot valmiina!

Lokakuussa olisi tarkoitus osallistua ensimmäistä kertaa Sky:n järjestämään kaninäyttelyyn. Saas nähdä miten se sujuu. Olisi kiva jos siellä saisi luotuja kontakteja muihin kanikasvattajiin in person. Tosin näitä rotuja ei moni kasvata, mutta toivon mukaan siihen tulisi tulevaisuudessa muutos. Ainakin yritän mainostaa näitä rotuja.

Kanien kuljetusta varten piti sitten joko ostaa tai rakentaa itse kuljetuslaatikoita. Ei kun googlettamaan erilaisia vaihtoehtomalleja ja niistä sitten isännälle vaan mallikuva käteen ja pyyntö... pari tällaista ensihätään, kiitos :)

Isäntä näppärä nikkaroijana teki minulle kaksi kahden kanin kuljetuslaatikkoa. Materiaalina ohut vesivaneri. Halusin kevyet laatikot, joita olisi helppo kantaa. Isäntä olisi tehnyt mitoiltaan vähän isommatkin, mutta halusin leveydeksi vain 60cm, jotta olisi helpot kantaa. No jälkikäteen tuumailtuna, niin olisihan ne voineet olla sen 20cm leveämmätkin... Laatikoiden pitäisi kestää vähän kosteuttakin, joten normaalia puuvaneria en halunnut. Isännän mukaan tämä ohut vesivaneri oli kyllä aika haastava materiaali työstää, mutta kyllähän se onnistui, kun on välineet millä tehdä, eikä peukalo kasva keskellä kämmentä. Heh, seuraavat kuljetuslaatikot rakentuu jo rutiinilla.

Laatikon mitat 60cm leveys  x 40cm korkeus x 40cm syvyys

Sukupuolien määritys

Eilen tuli poikasille kahdeksan viikon ikä täyteen. Tänään oli jo korkea aika laittaa C-poikueen naaraat ja urokset omiksi ryhmikseen. Isäntä oli auttamassa ja piteli poikasista kiinni niin että sain rauhassa tarkistaa kumpia ovat. Entten, tentten eikö... Olen aika vakuuttunut, että sukupuolet meni oikein :)

Kepan (Kuuse Ketlyn, musta kalifornialainen)  poikueeseen syntyi yhdeksän poikasta. Isänä on suurisoopeli Picantto´s Arlon. Poikueen sukupuolet ja värit jakaantuivat aika tasaisesti.
Poikia on viisi, joista kaksi kalifornialaista ja kolme suurisoopelia. Tyttöjä on neljä, yksi kalifornialainen ja kolme suurisoopelia. Tulee vielä valinnan vaikeus, mitä jättää itselleen jatkojalostukseen. Kotiin jää kasvamaan joka tapauksessa kaikki kalifornialaiset. Toinen kalifornialais uroksista tulee myyntiin jossain vaiheessa, mutta vielä en tiedä kummasta aion luopua. Tällä hetkellä oma suosikki on se "likaisemman" värinen. Vaaleammalla on kyllä parempi koko tässä vaiheessa.

Kalifornialaisten väristäkään en osaa vielä täyttä varmuutta sanoa. Ollakseen sinisiä niin maski näyttää nenun päällä kovin tummalta. Saas nähdä miten niiden väri kehittyy.

Tässä muutama kuva C-poikueen pitkäkorvista.

Uros poikanen.

Kotiin jäävät kalifornialaiset urokset.

Siskokset

Kotiin jäävä tyllerö.

Ruskean poikasen väri 8 viikon iässä voi olla tämänkin näköinen.

Ihanaa heinää!

Onni on ihana naapuri, jonka viljapellon ja joen väliin jää suojakaistele, jossa kasvaa aivan mahtavaa  heinää, jossa on mm.alsike-apilaa,  eri niittykukkia ym. kasveja. Alsike-apilasta on viimepäivinä ollut paljon puhetta, koska hevosilla on raportoitu myrkytysoireita ja epäillään alsike-apilan olevan syyllinen. Lampaat sietää sitä hyvin ja meidän kanitkin ovat tottuneet siihen pienissä määrän heinän seassa. Ainakin se maistuu hyvin ja papanointi on normaalia.
Meidän lampaat ja kanit rakastaa tätä "luomuheinää". Naapurin vanha isäntä vielä niitti koneella alas kaistaleen, josta oli helppo haravoida heinää kärryyn. Mönkijä toimi hyvin vetojuhtana.

Isäntä heinähommissa.

Ilouutisia!
Vihdoin ja viimein Ingekin sai poikasia. Karvakasa olkien seassa liikkui, joten toivotaan että kaikki menisi hyvin ja Inge hoitaisi poikasensa malliemon tavoin. Sillä on yksi aikaisempi poikue toiselle kasvattajalle viime vuodelta ja sen poikueen Inge hoiti hyvin, joten uskon, että tämä menee jo rutiinilla. En viitsi mennä tonkimaan pesää muutamaan päivään, joten menee varmaan loppuviikkoon ennen kuin kurkkaan kuinka monta poikasta pesästä löytyykään.

Sininen suurisoopeli jää kotiin

Päätin jo heti, että sininen suurisoopeli jää kotiin, sukupuolesta viis. Itse en ole vielä tässä vaiheessa katsellut sukupuolia, mutta Mikko & Heidi poikkesivat lauantaina kylässä ja samalla Mikko varmisti poikasen sukupuolenkin. Se on uros, Dexter. Eikö hän olekin söpö?

Täytyy tässä poikasten käsittelyn ohessa alkaa katsomaan myös muiden poikasten sukupuolia. Muihin lajeihin verrattuna kanien sukupuolten katsominen tuottaa itselleni ainakin hieman päänvaivaa. No kunhan siihenkin tulee rutiinia ja silmä harjaantuu niin hyvä. Pidän itse mielelläni poikaset sinne 12 viikon ikään saakka. Jää itselle vähän enemmän aikaa päättää mitkä jättää omaan kasvatukseen jatkoon, eikä tarvitse tatuoida poikasia niin aikaisin. Ehtii korvat vähän kasvamaan.

Dexter, sininen suurisoopeli 5½vko

Dexter, sininen suurisoopeli 5½vko

Viikate heiluu päivittäin

Isännän ostettua minulle sellaisen yhden käden viikatteen niin johan luistaa vihreän keruu kaneille. Pienempi viikate on helpompi käyttää ja saa tarkemmin rajattua mitä kerää. Yritän välttää keräämästä niittyleinikkiä ja puna-apilaa, jota näyttää meillä kasvavan vähän joka paikassa.
Käytän maitokärryä "heinän" kuljetukseen. 

Kanien punnitusta

Tällä viikolla tuli punnittua muutamia kaneja. Viiteen kiloon punnaava talousvaaka riitti hyvin A-poikueen punnitsemiseen, mutta isoja aikuisia kaneja sillä ei enää pysty punnitsemaan, kun asteikko ei riitä. Punnauslaatikko kun painaa sen 975g.

Keskiviikkona punnitsin A-poikueen puolen vuoden ikäiset naaraat. Piti jo päättää minkä niistä jättäisin kotiin jatkojalostukseen ja pari kania on lähdössä uusiin koteihin. Alunperin aikomus oli jättää poikueen ainokainen kalifornialainen Aspro kotiin, mutta harmillisesti se oli naaraista pienin, vain 3kg. Isoin suurisoopeli Ariana painoi 3,8kg, joten se jää sitten kotiin. Muut naaraat painoivat 3,3-3,4kg. Aikuisen kalifornialaisen ja suurisoopelin ihannepaino on 4kg:n paremmalla puolella, joten nähtäväksi jää missä vaiheessa ne saavuttavat sen koon vai jäävätkö hieman alle.

Tänään punnitsin muutaman kanin lisää. Neljän kuukauden ikäiset kalifornialaiset Kevätkurjen Pellervo (uros) ja Kevätkurjen Kätlin (naaras) painoivat melkein yhtä paljon. Pellervo 2,5kg ja Kätlin 2,6kg. Ei mitään suurta painoa vielä tässä vaiheessa, mutta odotellaan rauhassa. Puolen vuoden ikään päässyt oma kasvatti Bronson meni vaa´an punnitus kapasiteetin yli. Painoa oli  +4kg. On se kyllä iso ja raamikas kani. Kaneille tarjoan pellettiä (Primo II, Riista-Elo, kaura -mix) vain joka toinen päivä. Pääosa ruokinnasta näin kesäaikaan tuoretta vihreää, jota saavat joka päivä. Kuivaa heinää on aina saatavilla.

Bronson, 6kk

Blogi avattu!

Vihdoinkin sain tehtyä blogin kaneistani. Pikkuhiljaa toivon mukaan saan lisättyä materiaalia ja kunnon  kuvia sivuille. Suurin osa kuvista on tullut otettua kännykällä, joten niiden laatu on aika heikko. En ole kuitenkaan mikään bloggaaja-tyyppi, joten tekstiä en lupaa tuottaa mitenkään säännöllisesti.

Sivuille en aio (ainakaan vielä) lisätä mitään kanien hoito-ohjeita ym. vaan ohjaan niitä hakevat SKY ry:n kotisivuille, josta löytyy hyvät ohjeet kanien ruokinnasta ja hoidosta.
Sivujen päätarkoitus on pitää esillä tiedot myytävistä ja varattavissa olevista poikasista.